Miten on mahdollista, että kylmähermoinen ihminen, joka säilyttää malttinsa kriisitilanteessa, murtuu ensimmäisenä kyyneliin herkkää elokuvaa katsoessaan? Sama henkilö, joka välillä vaikuttaa etäiseltä ja välinpitämättömältä, tunteekin hetkeä myöhemmin niin syvää rakkautta ja iloa, että se huumaa myös ihastuksen kohteen. Tämä on tunteiden paradoksi, yksi ADHD:n keskeisimmistä ja usein väärinymmärretyimmistä piirteistä.
ADHD-piirteisen aivoissa tunteet leimahtavat kuin tyhjästä, voimistuvat äärimmilleen ja haihtuvat nopeasti. Muille tämä voi näyttäytyä epävakautena, mutta kokijalle tunne vie hetkeksi kaiken tilan ja väistyy jättäen hämmennyksen. Aivojen kaikki tai ei mitään -toiminta näkyy myös tunteissa: jos tunteita tunnetaan, ne koetaan koko kehossa. Se, mikä toiselle on pieni ilon pilkahdus, on ADHD-piirteiselle euforiaa. Yhtä äkillisesti voi iskeä epätoivo, jossa pienikin vastoinkäyminen tuntuu musertavalta. Kyse ei ole draamasta vaan erilaisesta tunnesäätelystä. Siksi samassa ihmisessä voi elää sekä timantinkova kuori että äärimmäisen herkkä sisin.
Tarina Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia -kirjasta:
Elias, 41-vuotias poliisi, saapui vastaanotolle suoraselkäisenä ja kohteliaana. Hän ilmaisi itseään vakuuttavasti, piti katsekontaktin vakaana ja viittasi usein lukemaansa tai kuulemaansa tunnesäätelystä. Hän puhui tunteistaan sujuvasti, mutta olemuksessa oli jatkuva valmiustila, kuin pieni ärsyke voisi horjuttaa tasapainoa.
Valmennus aloitettiin ADHD-oireisiin keskittyen järjestelmällisyyteen ja unohteluun. Ensimmäiset tapaamiset sujuivat hyvin, kunnes Elias unohti ajan ja koki peruuttamattomasta käynnistä tulleen laskun loukkaavana. Tilanne avasi tien hänen ydinhaasteeseensa: tunteiden säätelyyn.
Kiillotetun ulkokuoren alla Elias kamppaili voimakkaiden tunteiden kanssa. Suuttumus, innostus, suru ja ihastus pyyhkivät helposti kaiken muun tieltään. Hän saattoi reagoida voimakkaasti esimerkiksi viestiin vastaamattomuuteen, poistaa ihmisiä yhteystiedoistaan ja katua myöhemmin. Tunne meni ohi, mutta seuraukset jäivät. Parisuhde oli kriisissä, ja häpeää lisäsi ammatti, jossa malttia odotettiin aina. Silti juuri kaaoksen keskellä Elias pysyi poikkeuksellisen rauhallisena ja toimi lähes robotinomaisesti.
Elias ei ollut vain herkkä vaan myös vahva. Kollegat pitivät häntä teräshermoisena tukipilarina ja ystävät lojaalina. Ulkoinen hallinta oli opittua, mutta sisällä tunteet myllersivät. Hän eli ristiriidassa: empaattinen ja tunteikas, mutta haluton näyttämään haavoittuvuutta. Niinpä hän padotti tunteitaan ja turrutti niitä alkoholilla tai kovalla treenillä.
