Kun sinulla on stressiä tai huomaat jonkun toisen olevan stressaantunut, mitä siitä tulee sinulle ensimmäisenä mieleen? Useimmille stressi näyttäytyy automaattisesti negatiivisena asiana, jota pitäisi välttää.



Kun viesti stressin haitallisuudesta toistuu ympärillämme jatkuvasti, alamme helposti uskoa, että stressi on pelkästään pahasta. Huomaamatta tämä käsitys alkaa ohjata käyttäytymistämme, tunteitamme ja jopa kehomme reaktioita. Saatamme vältellä paineisia tilanteita, tulkita tavallista kuormitusta merkiksi alkavasta uupumuksesta tai säikähtää kehon luonnollisia stressireaktioita pitäen niitä vaarallisina. Ajan myötä tämä ajattelutapa voi alkaa toteuttaa itseään: pelko stressiä kohtaan tekee siitä entistä raskaampaa.

Stressiharha-kirja esittää kysymyksen: entä jos emme yrittäisikään vain välttää stressiä, vaan oppisimme kohtaamaan ja hyödyntämään stressiä? Mitä hyvää siitä voisi seurata?

Laura Sokka, Stressiharha-kirjan kirjoittaja kertoo oppineensa psykologian opinnoissaan, että stressin määrä ja kesto ratkaisevat, milloin stressistä tulee haitallista. Sama käsitys vahvistui myös hänen väitöskirjatutkimuksessaan, jossa tarkasteltiin työuupumuksen vaikutuksia aivojen toimintaan, erityisesti keskittymiskykyyn ja tiedonkäsittelyyn. Pitkittynyt stressi osoittautui aivoille kuormittavaksi. Tutkimus herätti kuitenkin uuden kysymyksen: miksi yksi uupuu ja toinen ei, vaikka työolosuhteet olisivat lähes samanlaiset?

Nykyisessä työssään neuropsykologina Laura näkee päivittäin, kuinka työelämän kiihtyvä tahti, tehokkuusvaatimukset, stressi ja uupuminen muokkaavat ihmisten arkea. Samalla hän on alkanut pohtia toista, harvemmin esiin nostettua näkökulmaa: voisiko osa ongelmaa liittyä siihen, miten stressi ylipäätään ymmärretään?

Onko käsityksemme stressistä niin voimakkaasti negatiivinen, että se itsessään muodostaa ongelman?
Entä jos stressin määrä ja kesto eivät olekaan ainoat ratkaisevat tekijät?

Väitöstutkimuksen jälkeen esiin nousseet uudet tutkimushavainnot pysäyttivät Lauran. Niiden mukaan stressi ei välttämättä ole ongelma siksi, että sitä on paljon, vaan siksi, miten siihen suhtaudutaan. Jos stressi nähdään uhkana, keho ja mieli reagoivat eri tavalla kuin silloin, kun se tulkitaan haasteeksi tai voimavaraksi.

Stressin tehtävä on auttaa meitä. Se terävöittää keskittymistä, vahvistaa motivaatiota ja nostaa esiin sen, mikä on meille aidosti tärkeää. Kun suhtautuminen muuttuu, myös kokemus muuttuu. Hyväksyvä ja rakentava asenne stressiä kohtaan ei ainoastaan helpota oloa, vaan tutkimusten mukaan se voi lieventää myös stressin haitallisia vaikutuksia.

Työuupumuksesta puhuttaessa on selvää, että työelämässä on paljon rakenteellista korjattavaa. Olisi naiivia ummistaa silmät kuormittavilta työoloilta. Silti, jos keskitymme vain stressin lähteisiin, saatamme sivuuttaa jotain olennaista: omat ajattelutapamme, odotuksemme ja uskomuksemme.

Tämä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten koemme stressin ja miten sen kanssa elämme.
Vastaus ei ole stressitön elämä, vaan viisaampi suhde paineeseen.

Lähde: Laura Sokka
Stressiharha
Miksi ajattelutavoilla on väliä?l



Tutustu kirjaan