Me ihmiset olemme hämmästyttävän taitavia huomaamaan sen, mikä ei toimi.



Se, mikä vaatii korjaamista, vetää katseemme puoleensa kuin magneetti. Tämä ei ole sattumaa, vaan seurausta pitkästä kasvatuksellisesta ja kulttuurisesta perinteestä. Meitä ei ole opetettu systemaattisesti tunnistamaan ja hyödyntämään omia vahvuuksiamme, saati toistemme. Sen sijaan olemme oppineet jo varhain koulunpenkillä, että punakynällä merkityt virheet ansaitsevat eniten huomiota.

Kasvatuksen ja koulutuksen polttopiste on pitkään ollut ongelmien havaitsemisessa ja niihin reagoimisessa. Sama ajattelumalli jatkuu sujuvasti työelämässä ja erilaisissa yhteisöissä, myös urheilujoukkueissa. Energiaa, aikaa ja resursseja käytetään huomattavasti enemmän heikkouksien analysointiin kuin vahvuuksien edistämiseen. Suomalaisessa kulttuurissa elää yhä sitkeä uskomus siitä, että kasvu syntyy puristamalla mailaa tiukemmin, nostamalla rimaa ja antamalla korjaavaa palautetta. Ajatus on periksiantamaton, mutta valitettavasti myös yksipuolinen.

Todellisuudessa jatkuva heikkouksiin ja ongelmiin keskittyminen kuluttaa voimavaroja. Se nakertaa motivaatiota ja kaventaa kykyä tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Kun huomio kohdistuu toistuvasti siihen, mikä on pielessä, mieli alkaa suojautua. Seurauksena voi olla passiivisuutta, tehtävien välttelyä ja jopa oppimisen lamaantumista, erityisesti silloin kun epäonnistumisen pelko on jatkuvasti läsnä. Ihminen ajautuu selviytymistilaan, jossa tärkeimmäksi tavoitteeksi nousee virheiden välttäminen. Unelmat kutistuvat, rohkeus hiipuu ja toiminta ohjautuu enemmän pelosta kuin innosta.

Vahvuusperustainen kulttuuri tarjoaa tähän toisenlaisen lähtökohdan. Se ei tarkoita silmien sulkemista haasteilta tai ongelmilta, eikä vaivannäkö katoa minnekään. Muutos tapahtuu siinä, mistä käsin kehitystä lähestytään. Kun hyvä ja vahva saa tulla ensin näkyväksi, työskentely saa kannustavan ja energisoivan vireen. Ihminen uskaltaa yrittää enemmän, koska hän kokee olevansa pohjimmiltaan kykenevä.

Jokaisen henkilökohtaiset vahvuudet ovat tehokkain reitti oppimiseen ja kasvuun. Vahvuuksien alueella oppimiskäyrä on nopeampi ja ennen kaikkea kestävämpi kuin heikkouksien pakonomaisessa paikkaamisessa. Onnistumiset kohentavat mielialaa, lisäävät itseluottamusta ja vahvistavat kokemusta merkityksellisyydestä. Kun ihminen saa käyttää vahvuuksiaan ja soveltaa niitä erilaisissa tehtävissä ja ympäristöissä, hän ei ainoastaan suoriudu, vaan kukoistaa.

Kun yksilö kukoistaa, myös ympäröivä yhteisö voi paremmin. Ilmapiiri muuttuu, luovuus lisääntyy ja yhteistyö syvenee. Vahvuuspuhe tarttuu. Ehkä todellinen kasvu ei synnykään mailaa puristamalla ja parantamalla, vaan uskaltamalla nähdä ja vahvistaa sitä, mikä jo toimii.

Ydinvahvuuksia voi kartoittaa vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
1. Minkä tekeminen saa minut unohtamaan ajan kulun?
2. Mitä asioita teen mielelläni, vaikka niistä ei saisi palkkiota?
3. Missä tilanteissa tunnen olevani täysin oma itseni?
4. Mistä ominaisuuksista ja tekemisistä saan eniten positiivista palautetta muilta?
5. Milloin ja mitä tehdessäni olen viimeksi tuntenut itseni aidosti innostuneeksi ja motivoituneeksi?

Lähde:
Kaisa Vuorinen & Jaakko Sarno
Törkeän vahvaksi
Omien vahvuuksien treenikirja



Tutustu kirjoihin