Haluatko tiedon uusimmista hyvinvointikirjoista ja tarjouksista? Tilaa uutiskirjeemme.

Vahvistaako se, mikä ei tapa?

Kirjoittanut: Anniina Virtanen - 8.10.2024

Varmasti jokainen meistä on törmännyt filosofi Friedrich Nietzschen nimiin laitettuun lentävään lauseeseen ”se, mikä ei tapa, vahvistaa”.

Toisille lausahdus voi tuoda voimaa kuormittavien tilanteiden keskelle, kun taas toisten, myös minun, korvaan se kalskahtaa julmalta ja syyllistävältä.

Jos se, mikä ei tapa, toden totta vahvistaa, miten selittyy se, että osa ihmisistä kuitenkin traumatisoituu vakavasti kohdatessaan järkyttäviä tapahtumia ja elämäntilanteita?

Laura Vallin näkemys sanonnan paikkansapitävyydestä on se, että koko lajimme näkökulmasta siinä voi olla perääkin: meillä ihmisillähän on valtava geneettinen resilienssikyky, joka on vuosituhansien saatossa ilmennyt lukuisissa tilanteessa. Jos lajimme ei olisi riittävän joustava ja palautumiskykyinen, sitä tuskin olisi enää olemassakaan. Myös yksilön elämään kuuluu erottamattomana osana. tietty määrä kärsimystä, jota kukaan ei saa poistettua, vaikka yrittäisikin.

Se, miten otamme elämään kuuluvan kärsimyksen vastaan, hyväksymmekö sen vai taistelemmeko kaikin voimin sitä vastaan, vaikuttaa meihin valtavasti. Vaikka jokainen meistä kohtaa elämässään kärsimystä ja vastoinkäymisiä, joihin emme voi vaikuttaa, on kuitenkin hyvinvoinnin kannalta tärkeää tunnistaa, mitä hankalissakin tilanteissa voimme tehdä.

Tärkeää toimijuuden kokemusta voivat ylläpitää hyvinkin pienet ja arkiset asiat, kuten se, että kuormittavassakin elämänvaiheessa jaksaa pitää kiinni hampaiden pesun tai aamukahvin juomisen kaltaisista rutiineista.

Vastoinkäymisistä oppiminen ja ihmisenä kasvaminen niiden jälkeen ovat keskeinen osa resilienssiä, mutta silti jokainen vastoinkäyminen ottaa meistä jotain — se, mikä ei tapa, voi paitsi vahvistaa myös haavoittaa syvästi.

Kuitenkin jos omasta toimijuudesta pystyy pitämään kiinni kuormittavissa tilanteissa, se ilmentää resilienssiä ja voi vahvistaa meitä. Työelämässä moni esimerkiksi saattaa lannistua eikä enää yritä vaikuttaa edes omaan toimintaansa tunnistettuaan, mikä kaikki työpaikalla on rakenteellisesti pielessä. Yksittäinen rivityöntekijä ei tietenkään yleensä pysty ratkaisemaan laajoja jaksamiseen vaikuttavia ongelmia työpaikallaan, mutta resilienssin ja työssä jaksamisen kannalta on hyvä pitää mielessä, että käytännössä aina on kuitenkin mahdollista tehdä edes jotain pientä oman hyvinvoinnin eteen.

Ote kirjasta
Anniina Virtanen
Tunne työminäsi
Näin löydät yksilöllisiä tapoja jaksaa ja kukoistaa
Juttuun haastateltu kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn ja sen johtamiseen erikoistunutta resilienssitutkijaa Laura Vallia

Tämä kirja on sinulle, joka haluat oppia ymmärtämään paremmin, mikä juuri sinua kuormittaa ja toisaalta innostaa työelämässä.

Kirjassa pureudutaan työhyvinvoinnin yksilöllisyyteen. Teos kertoo persoonallisuuden ja työssä jaksamisen välisistä yhteyksistä ja siitä, miten oman itsen ja työn yhteensopivuutta voisi lisätä. Kirjassa tarkastellaan persoonallisuutta monipuolisesti, ei pelkkien piirteiden kautta, vaan myös arvot, henkilökohtaiset tavoitteet, stressinsäätelykeinot ja vahvuudet huomioiden. Tarkastelussa on myös se, kuinka itse luomme kertomusta työminästämme.

Artikkelin avainsanat:

resilienssi, trauma, työhyvinvointi

Arkisto:

2024

2023

2022

2021

Chat - Asiakaspalvelija on paikalla

  • Hei, miten voin auttaa? Kirjoita kysymyksesi alla olevaan laatikkoon ja paina lähetä.