Muistan haaveilleeni ensin kuukauden, sitten kahden ja kolmen kuukauden mittaisesta talviunesta. Sitten puolesta vuodesta ja lopulta vuodesta. Ihan vain, että voisi kääntää aivot ja kropan off-asentoon ja vain nukkua. Siinä kohtaa sain työpäivän aikana tehtyä kolme asiaa. Esim. lähetettyä lyhyen viestin henkilölle X, soitettua yhden puhelun ja keskusteltua henkilön Y kanssa. Normitilanteessa noiden tekemiseen olisi kulunut ehkä max. 45 min...
— Anna



Työuupumus määritellään pitkittyneen työstressin tuottamaksi häiriöksi, jossa ihmisen voimavarat vähitellen ehtyvät. Vakiintunut käsitys on, että sen ydinoireita ovat uupumusasteinen, levolla korjaantumaton väsymys, vähittäinen kyynistyminen tai henkinen irtautuminen työstä ja heikentyvä ammatillinen itsetunto.

Työuupumuksen kuva on kuitenkin muuttunut ja täydentynyt sitä mukaa, kun tieto sen vaikutuksesta ihmisen elämässä ja toiminnassa on jäsentynyt. Nykytiedon mukaan työuupumus vaikuttaa muun muassa keskushermoston ja aivojen toimintaan niin, että tunteiden hallinta, selkeä ajattelu, keskittyminen ja muisti kärsivät.



Työuupumus alkaa usein, joskaan ei aina, väsymyksestä, johon lepo ei auta. Pitkienkin unien jälkeen voi tuntua, kuin ei olisi nukkunut lainkaan. Toisaalta myös nukkumisvaikeudet ovat tavallinen työuupumuksen oire: niin nukahtaminen kuin unessa pysyminenkin riittävän pitkään voivat vaikeutua. Levon puute heikentää tarkkaavaisuutta, minkä vuoksi asiat unohtuvat herkemmin ja virheiden välttely vie yhä enemmän voimavaroja. Muut ihmiset alkavat tuntua ärsyttäviltä, ja oma epävarmuuden tunne kasvaa.

Henkinen vetäytyminen voi tuntua ainakin tilapäisesti toimivalta keinolta säädellä omaa vointia ja säästää voimavaroja. Samalla se säästää oman tilanteen esilletulolta ja siihen liittyvältä stressiltä ja häpeältä. Jos kuormitus kuitenkin jatkuu entisellään, ongelmatkin yleensä syvenevät. Ajan mittaan hellittämätön fyysinen ja psyykkinen ylikuormitus voi johtaa laajaan joukkoon erilaisia toissijaisina pidettyjä oireita, joiden taustalla voisi olla ja usein onkin myös muita syitä.

Ensisijaiset oireet:
Krooninen väsymys
Kognitiivisen hallinnan häiriöt
Tunteiden hallinnan häiriöt
Henkinen vetäytyminen

Toissijaiset oireet:
Masentuneisuus
Psykologinen pahoinvointi
Psykosomaattiset oireet

Tästä näkökulmasta työuupumuksen ydinoireita ovatkin pitkittyneen stressin suorat vaikutukset: hellittämätön väsymys sekä kognitiiviset ja tunne-elämän säätelyvaikeudet, joiden syyt voidaan jäljittää siihen, miten keskushermosto ja aivot sen tärkeimpänä osana pyrkivät sopeutumaan pitkäaikaiseen ylikuormitukseen. Liikaa kuormitettuina aivojen muuten tarkka taloudenpito pettää ja yksinkertaiseenkin tehtävään voi kulua kohtuuttomasti voimia. Tämän moni väsyneenä vielä viimeistä työtehtävää ponnistanut on kokenut myös käytännössä. Neuropsykologi Laura Sokan vertauskuvaa käyttäen tilanne on sama kuin jos ajaisi moottoritiellä sataakahtakymppiä, mutta kakkosvaihteella.

Jatkuva ylikuormitus johtaa epätasapainoon: toiminnanohjaus kärsii, ja aivot alkavat reagoida yhä tunnevaltaisemmin. Tämänkin moni omia kiihkeitä tai odottamattoman laimeita tunnereaktioitaan tai ajatustensa sakkaamista ihmetellyt tunnistaa arjestaan.

Epätasapainoisten ja väsyneiden aivojen kanssa eläminen on yhtä luontevaa kuin ajaminen polkupyörällä, jonka vanteet ovat vääntyneet soikeiksi.

Ote kirjasta:
Liisa Uusitalo-Arola — tutustu Liisan kirjoihin täältä
Työuupumuksesta tasapainoon
Toipumisen oma polku

Uupuessaan ihminen menettää jotain itsestään: luovuutensa, voimansa ja monesti myös suuren osan uskosta itseensä. Miten uupumuksen suosta pääsee nousemaan ja miten tässä voi tukea ja auttaa? Työuupumuksesta tasapainoon -teos on suunnattu niin työuupumuksen omakohtaisesti kokeneille kuin uupuneita työssään tai läheisenä auttaville.

Tutustu lisää