Miten antaa anteeksi toiselle?
Miksi anteeksiantaminen on niin vaikeaa?
Pitääkö kaikki antaa anteeksi?



Jokaisella meistä on jokin käsitys tai kokemus anteeksiannosta. Se voi nostaa pintaan ikävän muiston tai ratkaisemattoman konfliktin, joka yhä herättää voimakkaita tunteita. On aivan luonnollista tuntea esimerkiksi vihaa, surua tai ahdistusta huonosta kohtelusta tai epäreiluista teoista. Toisaalta me itsekin olemme tehneet joskus jotain väärin.

Kirjassani Anteeksiannon psykologia kerron, miksi ja milloin anteeksianto on hyvästä — ja milloin se ei ole. Kerron myös, mitä anteeksianto todellisuudessa on. Toisin kuin moni luulee, anteeksianto on prosessi, ei projekti. Ei ole tiettyä päätepistettä, jolloin anteeksianto olisi valmis. Perimmiltään siinä on kyse loukkauksen kanssa sovussa elämisestä.

Yllättävää ehkä sekin, että usein ihmiset antavat lopulta anteeksi itsensä eivätkä loukkaajan takia.

Anteeksiantamiseen liittyy kiinteästi myös anteeksipyytäminen, joten sekin saa osansa tässä teoksessa. Tarkastelen kumpaakin tekoa loukkaajan ja loukatun näkökulmasta. Kirjani yksi pääsanoma onkin, että me kaikki olemme sekä loukkaajia että loukattuja. Vaikka emme haluaisi, vaihtelemme elämässämme näiden kahden roolin välillä. Kerron, millaisia psykologisia tekijöitä niihin liittyy.

Pyrin välttämään hyvä—paha- ja oikea—väärä-asetelmia, koska maailma ei ole näin yksinkertainen. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä oikeudesta ja tulkintoja tilanteesta. Siksi en väitä, että loukattu olisi aina hyvä ja oikeassa ja loukkaaja paha ja väärässä. Kategorisoimisen ja moralisoimisen sijaan tarkoitukseni on auttaa hahmottamaan loukkauksiin, anteeksiantamiseen ja anteeksipyytämiseen liittyvää psykologiaa kaikkien osapuolien näkökulmista.

Uskon, että tämä lisää ymmärrystä näistä vaikeista, jokaisen elämää koskettavista teemoista.

Anteeksiannon on oltava aina vapaaehtoista. Selitän tässä kirjassa, miksi anteeksianto ja velvollisuus eivät sovi yhteen. Kaikkea ei edes tarvitse antaa anteeksi. Suurin osa kokemistamme loukkauksista on pieniä ja niistä koituva harmi hetkellistä, joten ne unohdetaan nopeasti. Anteeksiantoa voi harkita silloin, kun loukkaus jää vaivaamaan ja vaikuttaa omaan elämään negatiivisella tavalla. Kirjassa tarkoitan loukkauksella asiaa, jonka ihminen kokee loukkaavaksi. Koska olemme yksilöitä, samat tapahtumat ja tilanteet eivät tunnu aina kaikista loukkaavalta.

Niin anteeksiannolla kuin anteeksiantamattomuudella voi olla myönteisiä, neutraaleja ja kielteisiä vaikutuksia. Valaisen tilanteita, joissa anteeksianto ei välttämättä ole hyvä idea. Jokainen tekee aina omat valintansa ja päättää itse, ryhtyykö anteeksiantoon vai ei.

Antamalla anteeksi voi poistaa kivun koetusta loukkauksesta, välttää katkeroitumisen ja vapauttaa itsensä elämään. Näin voi tehdä rauhan elämän kanssa.

Tässä pienet vastaukset alun kysymyksiin kirjasta — lue syvemmin kirjasta!

1. Miten antaa anteeksi toiselle? On 1) päätöksentekoon liittyvä anteeksianto, lyhyemmin päätösanteeksianto ja 2) emotionaalinen anteeksianto. Päätösanteeksiannossa ihminen pidättäytyy kostosta ja vihasta. Hän tietoisesti välttelee anteeksiantamattomuuden tilaa ja mahdollisuuksien mukaan pyrkii käyttäytymään loukkaajaa kohtaan suopeasti. Emotionaalisessa anteeksiannossa taas ihminen korvaa loukkaukseen liittyvät epämiellyttävät tunteet miellyttävillä, kuten vihan myötätunnolla ja sisäisellä rauhalla. Koska päätösanteeksianto näyttää ilmenevän enimmäkseen käyttäytymisessä, ihmisellä voi edelleen olla vihaa, surua ja katkeruutta loukkaajaa kohtaan. Emotionaalisessa anteeksiannossa taas vaikeat tunteet ja stressi laimenevat miellyttävien tunteiden vaikutuksesta, mikä voi selittää sen suurempia terveyshyötyjä verrattuna päätösanteeksiantoon.

2. Miksi anteeksiantaminen on niin vaikeaa? Loukkausta saattaa olla vaikea unohtaa, vaikka siitä olisi kulunut vuosia ja olisi itsekin jo täysin kyllästynyt sen pyörittelyyn mielessä.

Syy piilee siinä, että aivot tallettavat tunnepitoiset muistot tavallista tiukemmin muistiin. Kun jokin tilanne herättää ihmisessä vahvoja tunteita, tunnekeskus mantelitumake sekä muistamisesta huolehtiva hippokampus aktivoituvat samaan aikaan. Tämä tunteen ja muistamisen solmima liitto varmistaa, ettemme vahingossakaan unohda tärkeää ja mahdollisesti vaarallista tilannetta.

3. Pitääkö kaikki antaa anteeksi? Tämä ei ole oikea kysymys. ”Pitäisi” ja pakko sopivat huonosti tunne-elämän ilmiöihin, koska emme voi määräillä tunteitamme. ”Pitääkö kaikki antaa anteeksi” on muodoltaan arvolatautunut, ulkokohtainen, vaativa ja ehdoton. Tämä kysymys ei auta ihmisiä antamaan anteeksi vaan voi pahimmillaan hankaloittaa sitä. Olennaisia kysymyksiä sen sijaan ovat:
Mitä minä pystyn antamaan anteeksi?
Mitä anteeksianto merkitsee minulle?
Miltä minun anteeksiantoni näyttää?
Millaisia asioita minun anteeksiantooni kuuluu?
Mitä voin antaa anteeksi ja mitä en?
Mitkä ovat myönteiset ja kielteiset seuraukset, jos annan anteeksi?
Entä jos en anna?
Mitkä ovat oman anteeksiantoni reunaehdot?
Mitä minä voisin saada anteeksiantamisesta?

Muokattu ote kirjasta:
Anne Haikola
Anteeksiannon psykologia

Tutustu lisää

Tule webinaariin 8.9.2026: